Hevosen hyvinvointi ja ratsastuksen tiede
Hevosen kehon ja mielen ymmärtämiseen perustuva blogi, jossa käsitellään tieteellisesti perusteltuja näkökulmia selän toiminnasta, hermostollisesta vuorovaikutuksesta ja harmonisesta ratsastuksesta — jotta sekä hevonen että ratsastaja voivat kukoistaa.
Selkä ja Biotensegriteetti
Hevosen selän toiminta on yksi keskeinen ja merkittävä asia, minkä jokaisen ratsastajan tulisi ymmärtää. Hevosen selkälihakset ovat muodostuneet selkärangan ja sen toiminnan suojaamiseksi ja tukemiseksi. Tarvittava määrä lihastonusta tarvitaan, jotta selkä sekä tukee ja koordinoi hevosen liikettä, että suojaa rankaa ja nikamia ja johtaa tasapainoon.
Miksi ”rentouttaminen” ratsailta voi olla vaarallista?
Esimerkiksi hevosen selkälihasten ’rentouttaminen’ on hyvä harjoitus maasta käsin, mutta ratsastajan pyrkiessä selästä käsin rentouttamaan hevosen lihasten ja hermoston suojaa, voi tulos olla hyvinkin päinvastainen kuin mitä toivotaan: selkälihasten suoja voi heikentyä ja vahingoittua. Hevosen selkälihakset eivät myöskään veny kovinkaan paljon. Siksi etupainoiset eteen- venytykset ovat useimmin tie etupainoiseen ja mahdollisesti eturaajoja ja/ tai kavioita vahingoittavaan liikkeeseen. Tätä tapahtuu valitettavan usein.
Jean Luc Cornillen tutkimukset – suositeltu luettava
Esimerkiksi Jean Luc Cornillen laaja-alaiset tutkimukset ovat huomionarvoisia jokaiselle ratsastajalle.
Biotensegritteetti (Biotensegrity)
Biotensegritteetti (Biotensegrity) on käsite, joka korostaa sitä, miten jokainen kehon osa on tärkeä ja liittyy toisiinsa. Liikkeen ongelmat usein ilmenevät selän kautta, eivätkä ole rajoittuneet yksittäisten raajojen toimintaan. Kokonaisuus, eli hevosen lihaksisto, verisuonisto, hermosto, faskiat ja pehmytkudos on toisiinsa kietoutuneita. Allaoleva kuva näyttää selän pehmytkudoskerrostumia, jotka ovat ratsastajan satulan alla. Lisähuomiona vielä voidaan päätellä, miksi on tärkeää suojata selkäranka satulalla, jossa on tarpeeksi tilaa rangalle.
Ykseys ja harmonia – miten aivot ja hermosto toimivat yhdessä?
Hevosen sekä ihmisen vuorovaikutuksen yksi tarkastelukulma on esimerkiksi se, miten aivotutkija Janet Jones avaa tapaa, jolla hermoston ja neuronien vuorovaikutus tapahtuu, ja miten sekä ratsastaja että hevonen puolestaan aktivoivat aivoissa olevia neuroneita. Kuvaan tätä lyhyesti seuraavassa ja havainnollistan kuvilla elokuvasta ”Horses and the Science of Harmony”.
Hermostollinen looppi alle kahdessa sekunnissa
Videolla näytetään, miten ratsastajan kevyt pohjeapu aktivoi hevosen hermostollisia ja signaaleja, jotka kulkeutuvat selkärangan keskushermoston kautta hevosen aivoihin, aivokuoreen ja aivojen liikekeskuksiin. Aivoista signaali lähtee takaisin hevosen ääreishermostoa pitkin. Hevonen saa (toki pohjeapujen merkityksen opittuaan) signaalin liikkua. Liike aktivoi vastaavasti ratsastajan hermoston, joka tunnistaa liikkeen kehossaan, ensin alaraajojensa kautta. Keskushermosto kuljettaa tiedon ratsastajan aivoihin, jossa liike tunnustetaan ja ratsastaja tulee tietoiseksi hevosen liikkeestä. Kahden eri olennon yhteinen vuorovaikutuksellinen hermostollinen ’looppi’ on tapahtunut tässä vajaan kahden sekunnin aikana.
Jännitys vs. rento oppiminen
Tämä hieno vuorovaikutus kuvaa myös ykseyttä ratsastajan ja hevosen välillä. Mitä jännittyneempi tai pelokkaampi tämä suhde on, sitä hankalampaa rento vuorovaikutus. Parhaimmillaan ratsastuksessa vuorovaikutus kahden ’mielen’ hevosen ja ratsastajan, välillä on miltei välitöntä kommunikaatiota – poissulkematta yllä lyhyesti avattua hermoston vaikutusta. Jännitteinen hevonen ei opi, pakottaminen tai liiallinen voimankäyttö haittaa hevosen oppimista tavalla, jossa hevonen oppii enemmän haitallisia signaaleja tai esimerkiksi kipua sen sijaan, että ratsastajan viesti kulkisi lempeästi hevoselle, ja hevosen liike ja reagointi apuihin tapahtuu rennosti ja vapaaehtoisesti.
Hevosen selkä ja hermostollinen ykseys eivät ole vain teoriaa – ne ovat käytännön työkaluja parempaan ratsastukseen. Kun ymmärrät sekä lihaksiston että aivojen kielen, ratsastus muuttuu kevyemmäksi, hevonen on onnellisempi ja teidän yhteytenne syvenee.
Kaviokuumeen moninaisuudesta
Kaviokuume voi iskeä hevoseen näennäisesti yllättäen, mutta taustalla on monta mahdollista syytä. Kuten tiedämme, kyseessä on hevoselle hyvin kivulias sairaus, ja sen päivittäisessä hoidossa tulisi olla sekä tarkka että selvittää mahdollisimman hyvin taustalla olevat syyt, jotta kaviokuume saataisiin aisoihin eikä se uusiutuisi akuuttivaiheen jälkeen. Ensisijaisesti kaviokuume on metabolinen, eli aineenvaihdunnasta johtuva. Tämä ei tarkoita suoraan sitä, että hevonen on lihava, vaikka näin voi toki olla. Hevonen voi olla hoikka, mutta sillä voi olla rasvakertymiä esimerkiksi niskassa, sään päällä tai hännän juuressa. Hevosen ruokinta kokonaisuudessaan pitää aina analysoida ja etenkin jatkossa suunnitella ruokintaan sopiva määrä ei vain sokeria, mutta myös valkuaista sekä tärkkelystä. Aineenvaihdunnallisesti hevosen keho muuttuu vuosien saatossa, ja useasti todetaan, että tämä hevonen on syönyt ja liikkunut tietyllä tavalla vuosia, mutta nyt sama ruokinta aiheuttaakin oireita. Muutoksen voi aiheuttaa esimerkiksi hormonaaliset, lääkinnälliset tai ruokinnalliset syyt tai ongelmat kengityksessä. Myös mahdollinen insuliiniresistenssi tai Cushingin oireyhtymä (PPID) voi altistaa kaviokuumeelle. Toki yksi yleisimmistä syistä on korkean sokeripitoisuuden omaavan heinän liiallinen syönti kesällä tai syksyn ensimmäisten pakkasjaksojen jälkeen.
Kaviokuume oireilee ensin useinkin epämääräisenä jäykkyytenä, ontumana ja vaikeutena kääntyä pienellä ympyrällä. Edetessään sairaus voi tuntua vuohispulssina, kun keho työntää lisää verta tulehtuneeseen kavioon. Pulssi voi toisaalta tuntua myös esimerkiksi kaviopaiseen aiheuttamana. Silloin hevonen on äkillisesti miltei jalaton ja kompuroi. Kaviokuumeinenkin hevonen on altis saamaan paiseita, koska antura on usein ohut ja kavion seinämä hauras. Tulehtuneeseen kavioon pääsee helposti likaa, joka siis aiheuttaa bakteeritulehduksen kaviossa eli kaviopaiseen. Erittäin hyvä suoja kaviokuumeisen kavioon akuutissa vaiheessa on ns. puukenkä, joka sekä poistaa painetta kipeältä kavion kärjeltä että vahvistaa ajan kanssa myös anturaa. Toisaalta kavion voi suojata myös erilaisilla bootseilla, jotka pehmentävät mahdollisesti kovaa tai koppuraista tarhan pohjaa. Toki, mikäli tarhassa on pehmeä pohja tai tarpeeksi hiekkaa, sekin auttaa.
Kaviossa olevan tulehduksen vuoksi hevosen kavioluu lähtee irtoamaan kavioseinämistä, lamelleista. Tähän on syynä se, että etujalan vahva syväkoukistajajänne on kiinnittyneenä kavioluuhun, ja erityisesti liikkeessä se vetää kavioluuta alaspäin kohti anturaa, mikäli tulehdus on jo heikentänyt lamellien kiinnitystä. Tästä syystä hevonen EI SAISI juurikaan liikkua silloin, kun kaviokuume on akuutisti päällä. EI, vaikka kipu häviäisi lääkkeiden avulla. Liikkuminen sallitaan siinä vaiheessa, kun kavioluun mahdollinen rotaatio on pysähtynyt, eli tulehdus on hellittänyt. Alussa suositellaan karsinalepoa tai pientä sairastarhaa, mikäli hevonen stressaa liikaa karsinassaan.
Kaviokuumeen diagnostisointi on paras tehdä klinikalla kavioröntgenin avulla. Samalla voi otattaa verikokeet, mikäli on syytä epäillä esimerkiksi Cushingia. Klinikalla saadaan myös apu hevosen kavioiden hoitoon sairauden alussa.
Kaviokuume aiheuttaa isoa kipua hevoselle sekä se on myös iso stressi hevosen omistajalle, tähän tarjoan mielelläni apua ja tukea.
Ravinto kaviokuumeeseen:
Yleisesti tunnettu kaviokuumeen aiheuttaja on tietysti liika sokeri, ja etenkin hyvin sokerisen heinän äkillisesti kohottama insuliinitaso. Yleisesti katsoen myös hevosen kokoon, ikään tai painoon nähden virheellinen ruokinta aiheuttaa lukuisia terveysriskejä. Terveysongelmat voivat myös johtua liian vähästä päivittäisestä korsirehun määrästä. Tällöin hevoselle aiheutuu helposti aineenvaihdunnallisia- ja ruoansulatusongelmia. Näitä ovat mahahaava, ähkyt, suolistoon liittyvät ongelmat, kuten ripuli ja toksiinien syntyminen. Syiden selvittäminen lähtee pohtimalla hevosen ruokinnan kaikkia osa-alueita, sillä sokeripitoisuuden lisäksi myös tärkkelys sekä valkuaisaineen määrä on merkityksellistä.
Viljasta ja karkearehusta saatavat hiilihydraatit ovat toiminnaltaan ja imeytymismekanismiltaan erilaisia. Tärkkelys ja sokeri ovat lyhytketjuisia hiilihydraatteja, joista energia vapautuu nopeasti. Ne hajoavat hevosen ohutsuolessa, siirtyvät glukoosina verenkiertoon ja antavat energiaa elimistön käyttöön nopeasti. Tämänkaltaiset hiilihydraatit pahentavat hevosen mahdollista insuliiniresistenssiä. Ruoansulatuksen kannalta on tärkeää, että tärkkelys pilkkoutuu ohutsuolessa eikä pääse paksusuolen mikrobikäymistilaan, koska tärkkelys happamoittaa ja aiheuttaa häiriöitä mikrobien toiminnassa. Mikäli tärkkelys ei pilkkoudu ohutsuolessa, osa tärkkelyksestä kulkeutuu paksusuoleen, jossa suoliston pieneliöt fermentoivat sen. Fermentaatiossa muodostuu maitohappoa, joka muuttaa suoliston happo-emästasapainoa.
Happamuuden lisääntyminen laskee hevosen suoliston pH:ta, jolloin osa normaalista suoliston mikrobikannasta kuolee. Mikrobien hajotessa niiden solujen ulkokalvosta vapautuu lipopolysakkarideja. Nämä ovat myrkyllisiä endotoksiineja, jotka läpäisevät vaurioituneen suoliston seinämän imeytyen verenkiertoon ja aiheuttavat mahdollisesti elimistössä esimerkiksi kaviokuumeeseen johtavan tulehdusreaktion. Happamoituminen voi aiheuttaa myös ähkyoireita ja ripulia, minkä lisäksi suoliston normaalit liikkeet ja veden imeytyminen suolistosta voivat häiriintyä.
Suolistosairaille tai kaviokuumeherkille hevosille on kuitujen saanti erityisen tärkeää. Jos kuitujen saanti loppuu tai tapahtuu jotain muuta häiriötä aiheuttavaa (esim. äkillinen ruokinnan muutos, antibiootit tai loishäätölääkkeet tai suoliston happo-emästasapainon häiriö) , elimistö voi happamoitua ja aiheuttaa häiriöitä rs kanavassa. Onneksi on saatavilla hyviä kuiturehuja, joiden sokeri ja tärkkelyspitoisuus on erittäin matala. Näitä voi hyvin syöttää esimerkiksi silloin, jos korkeasokerisen heinän saantia pitää rajoittaa ja hevosen päivittäinen rehumäärä jäisi muutoin erittäin pieneksi.
Kaviokuumeisen hevosen taustasyiden selvittämisessä on siis tärkeä analysoida hevosen saamat rehut ja tehdä sellainen ruokintasuunnitelma, joka tukee hevosen paranemisprosessia. Yleisimmin hevosen väkirehut jätetään hoitovaiheessa kokonaan pois, ja vähäsokerinen heinä sekä kivennäinen ovat keskeiset ravinnon lähteet.
Autan mielelläni hevosen ravintoasioissa tekemällä ruokintasuunnitelman ja seuraamalla hevosen kuntoa ajan kanssa.
Tee ensimmäinen askel
Ota yhteyttä ja aloita hevosesi hyvinvointi- ja kuntoutusmatka kanssani.